Mielenterveys ja sen kehitys

Tässä oppimistehtävässä tutkimme, tarkastelemme sekä käsittelemme 
mielenterveyttä, enemmän tai vähemmän, sosionomin näkökulmasta. 
Ajatuksemme toivottavasti kutsuvat erimielisyyttä- 
mitään sanomaamme ei kuitenkaan saa käyttää meitä vastaan. 1/5

Mielenterveyttä

WHO:n määritelmä mielenterveydestä on älyllisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, jossa yksilö kykenee työskentelemään tuottavasti sekä pystyy ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan ja selviytyy elämään kuuluvissa haasteissa. Mielenterveys on muutakin, kuin pelkästään sairauden tai heikkouden puuttumista elämästä. (WHO 2014.)

Mielenterveys on kuitenkin käsitteenä monimuotoinen ja sen määritteleminen on vaikeaa (Toivio & Nordling 2013, 60). Mielenterveydestä puhuttaessa, käytetyt termit esim. hullu, sairas, henkisesti häiriintynyt tms. paljastavat todennäköisesti enemmän puhujan taustalla piilevät uskomukset, kuin mielenterveyden ongelmien todellisen luonteen. Mielenterveyden tilaa on myös ongelmallista kuvata, sillä se vaihtelee samalla tavoin kuin muukin terveydentila (Toivio & Nordling 2013, 60).

Mielenterveyden tila voi vaihdella eri elämäntilanteissa ja siihen vaikuttavat niin kasvuympäristön laatu, erot ja menetykset, fyysinen terveys sekä sosiaaliset suhteet ja niiden laatu sekä päihteet. Se ei siis ole mikään suljettu tila. Mielenterveyden tilalla on kuitenkin erittäin syvät sosiaaliset juuret–ihminen on (fyysisen ja henkisen lisäksi) sosiaalinen olio, joka elää ja kehittyy vastavuoroisesta vuorovaikutuksesta.

Tietämättömyys on usein läsnä mielenterveydestä puhuttaessa. Normaali on usein hiljaista ja rakenteellisesti näkymätöntä, joka tulee vasta näkyväksi kun poikkeava määritellään. Sisäinen tarpeemme suojella jonkinlaista ideaalia ihmiskuvaa luo herkästi kuvan muiden poikkeavuudesta ja ihmiset pyrkivät luomaan turvallisen välimatkan heidän välilleen. Yhteiskunnassa on käyttäytymisnormeja jotka määrittelevät sosiaalisesti hyväksyttävän tai tuomittavan käyttäytymisen, näin on myös mielenterveyden kohdalla (Toivio & Nordling 2013, 61).

Yhteiskunnan käsitykset normaalista ja epänormaalista vaihtelevat huomattavasti eri kulttuurien välillä. Mielenterveys on siis hyvin suhteellista. Esimerkiksi uskonnollisessa yhteisössä taivaallisten äänien kuuleminen tai ’kielillä puhuminen’ voidaan nähdä normaalina, jopa ihailtavana asiana, kun taas valtaväestön keskuudessa tällainen käytös voisi aiheuttaa huolta henkilön mielenterveyden tilasta. 

Ihmiset usein ilmentävät tarvettaan ulkoistaa itsensä ’muiden’ toiminnasta ja sanallinen ilmaisu muuttuu usein negatiivissävytteiseksi, kun joku poikkeaa sosiaalisesti hyväksyttävästä käytöksestä. ’Sairas’, ’hullu’, ’häiriintynyt’ tms. muodostavat meteliä jotka peittävät sisäistä tunnetta siitä, että meillä on kaikilla samanlaiset edellytykset ’sairastua’ ’tulla hulluiksi’ tai muuten tehdä jotain kulttuurisesti tai sosiaalisesti ’häiritsevää’. On kuitenkin turvallisempaa ajatella, että näin ei olisi.

Mielenterveyden kehitys

Avohoitojen yleistyttyä ja kolmannen sektorin laajennettaessa toimintaansa, ihmiset ovat kuitenkin päässeet vähän lähemmäksi toisiaan, jolloin pelot mielenterveysongelmia kohtaan ovat ainakin osittain laantuneet. Käsitykset mielenterveydestä vaihtelevat myös ajallisesti, kulttuurisesti sekä eri intresseistä riippuen (Toivio & Nordling 2013, 62). Mielenterveyden kohdalla on historiallisesti tehty erittäinkin kyseenalaisia terveyspoliittisia päätöksiä.

Mielenterveysongelmat ovat nykypäivänä yhteiskunnallisesti paljon näkyvämpiä kuin aiemmin, ja niistä puhutaan enemmän. Mielenterveys asiakkaita ei enää eristetä yhtä radikaalisti, (esim. Seilin saari) ja matalan kynnyksen apua on aiempaa enemmän tarjolla sekä helpommin saatavilla. Paljon on kuitenkin tehtävä töitä sen eteen, että kaikki palveluita tarvitsevat saisivat niitä helposti ja nopeasti. Myös asiatiedon levittämisen tulee olla keskiössä.

Historiallisesti termi on muuttunut mielisairaudesta mielenterveydeksi, joka kielii yhteiskunnallisesta asennemuutoksesta, lisääntyneestä tiedon määrästä sekä tiedon saatavuuden helpottumisesta. Ihmisiä ei enää määritellä niin herkästi yhden luonteenpiirteen tai poikkeavan käytöstavan myötä, tai heidän psyykkisiä tai fyysisiä haasteita ei laajenneta määrittämään koko yksilöä. Vaikka mielenterveydestä ja siihen liittyvistä haasteista puhuminen on helpottunut viime vuosina, mielenterveysongelmiin liittyy edelleen leimautumisen pelkoahäpeää ja syyllisyyttä (Toivio & Nordling 2013, 61). Usein pelkästään sanavalinnoilla, saatetaan piilotella vakavia yhteiskunnallisia mielenterveyden ongelmien synnyttämiä ilmiöitä. 

Erityisesti nuorten mielenterveysongelmat ovat valitettavan yleisiä Suomessa. Noin 20-25 % nuorista kärsii mielenterveysongelmista. Mielenterveysongelmat ovat kouluikäisten nuorten ja nuorten aikuisten yleisimpiä terveysongelmia (THL 2016). Varhainen puuttuminen on keskeistä nuorten mielenterveysongelmien parissa. 

Kouluterveydenhuollossa jatketaan neuvolassa alkanutta lapsen kehityksen, kasvun sekä hyvinvoinnin seuraamista. THL: nettisivulla ei kuitenkaan mainita koulujen terveystarkastuksista puhuttaessa sanaa ’mielenterveys’ lainkaan, vaikka mielenterveys on olennainen osa terveyttä. Kouluterveyden kyselyitä tarkasteltaessa mielenterveyden aihetta sivutaan kysymyksillä, kuten ’oletko tuntenut viimeisen vuoden aikana alakuloisuutta, mielialan laskua tai masentuneisuutta’ (THL 2017). Kyselyillä pyritään puuttumaan varhain, mutta kyselyt voisivat olla laaja-alaisempia sekä sisältää enemmän avoimia kysymyksiä.

Kouluterveydenhuollolla voisi olla suurempi rooli nuorten mielenterveysongelmien ehkäisemisessä, varhaisessa havaitsemisessa sekä haasteisiin puuttumisessa.

Nuorena piti käydä esimerkiksi hammaslääkärissä opettelemassa hampaiden pesua ja jokainen kävi vuorollaan. Olisi perusteltua ohjata lapsi/nuori keskustelemaan esimerkiksi koulupsykologin kanssa säännöllisesti hammaslääkärin tapaan, vaikka todellista avuntarvetta ei olisikaan ilmennyt. Jokainen voisi hyötyä säännöllisestä mielenterveyden ”tarkastelusta” ammattilaisen avulla. Mielenterveyspalvelut ja mielenterveyttä ylläpitävät palvelut, voisi integroida samalla tavalla osaksi yleistä terveydenhuoltoa ja suosituksia.

Mielenterveyden ongelmat ovat edelleen vahvasti stigmatisoituja ja tabuja, mielenterveysongelmista kärsiville. Stigmakokemuksien on havaittu aiheuttavan mielenterveyspotilaille kärsimystä, vihaa, masennusta ja pysyviä vahinkoja itsearvostukselle (Toivio & Nordling 2013, 304). Positiivista muutosta on kuitenkin onneksi nähtävissä. Sosionomeilla on tärkeä tehtävä asiakas ryhmästä huolimatta tuoda mielenterveyteen liittyviä ilmiöitä esille ja vastata ihmisten ennakkoluuloihin tiedolla ja ammattitaidolla.

Historiaa tutkimalla voidaan välttyä, tekemästä samoja virheitä uudestaan. Sieltä on opittu myöskin, että mielenterveyden edistäminen toimii, mutta ei virtaviivaisesti ja vertikaalisesti, vaan sen edistäminen edellyttää laaja-alaisia horisontaalisia muutoksia yhteiskunnan sosiaalisissa rakenteissa, ja kaikissa eri politiikan lohkoissa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. (Eskola & Taipale 2011, 184.) Niin mielenterveyden tila, kuin sen edistäminenkin ovat dynaamisia liikkeitä, prosesseja, jossa tulee luovia erityistä herkkyyttä noudattaen.

Kuvat: Liri


Lähteet;

Eskola, Jarkko – Taipale, Vappu 2014. Yhteiskuntapolitiikka 76:2, 181–190. Mielenterveyspolitiikka terveyspolitiikan keskiöön. Verkkoanalyysi. <www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102923/eskola.pdf>. (Luettu 16.4.2017)

THL 2016. Nuorten mielenterveys. Verkkosivu. <https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys/nuorten-mielenterveys>. (Luettu 17.4.2017)

THL 2017. Kasiluokkalaisten terveyskysely. Verkkodokumentti. <http://www.thl.fi/attachments/kasvunkumppanit/kouluterveydenhuolto/THL_8lk_oppilas_FI_lomake.pdf>. (Luettu 17.4.2017)

THL 2017. Lomakkeet koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon. Verkkosivu. <https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/lomakkeet/lomakkeet_koulu_ja_opiskeluterveydenhuoltoon#Opettajan%20arvio>. (Luettu 17.4.2017)

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia, 60–62. Porvoo: Bookwell Oy.

WHO 2014. Mental health: a state of well-being. Verkkosivu. <http://www.who.int/features/factfiles/mental_health/en/>. (Luettu 16.4.2017)

Vastaa