Persoonallisuushäiriöt

Tässä oppimistehtävässä tutkimme, tarkastelemme sekä käsittelemme 
mielenterveyttä, enemmän tai vähemmän, sosionomin näkökulmasta. 
Ajatuksemme toivottavasti kutsuvat erimielisyyttä- 
mitään sanomaamme ei kuitenkaan saa käyttää meitä vastaan. 5/5

Persona non grata

Ei toivottu henkilö. Vaikka käsitettä ei käytettäisikään yleisesti tässä asiayhteydessä, niin käytännössä tässä on yhteiskunnallisesti sekä kulttuurisesti kyse juuri siitä; Ihminen on omalla toiminnallaan tai ajatuksillaan sattunut loukkaamaan itseään sekä muita ympärillään ja näin ajautunut yhteiskunnan kuvitelluille laidoille eikä näin ollen, ole käytöksensä takia tervetullut valtaväestön sosiaaliseen kanssakäymiseen tai julkisiin ympäristöihin.

Sanonta sopii oikeastaan myös siihen, että henkilö ei myöskään itse välttämättä toivo hänen oman haitallisen persoonallisuutensa olevan vallitseva tila eikä toivota tervetulleeksi loukkaavia ajatus- ja käytösmalleja sillä ne usein aiheuttavat hänelle sekä terveydellistä- että sosiaalista haittaa. Persoonallisuus tarkoittaa kuitenkin ihmisten ainutlaatuisia piirteitä jotka erottavat meidät toisistamme.

Persoonallisuushäiriö

Persoonallisuuteen liitetäänkin usein sana häiriö, vasta kun on voitu todeta juurtuneita, toistuvia sekä pitkäaikaisia käyttäytymismalleja (Toivio & Nordling 2013, 160). Nämä peroonallisuushäiriöt jaetaan erilaisiin klustereihin tai pääryhmiin, joita ovat;

  • Epäluuloinen sekä eristäytyvä
  • Epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen sekä narsistinen
  • Vaativa, estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö, sekä
  • Muut persoonallisuushäiriöt (Mielenterveystalo.fi n.d.).

Edellä mainittuja emme kuitenkaan käy erikseen läpi, sillä emme työmme luonteesta johtuen pysty mitenkään erittelemään erilaisia ihmisiä näiden ohuiden linssien läpi. Ihmiset ovat kaikki erilaisia ja siinä samassa he ovat kaikki samanlaisia, riippumatta heidän erilaisista luonteenpiirteistä. Tai ehkäpä juurikin niistä johtuen.

Keskeistä on kuitenkin huomata ja huomioida ihmisten itselleen ja ympäristölleen haitalliset toiminta- ja ajatusmallit, jotta voimme tukea heitä heidän inhimillisessä sekä sosiaalisessa kehityksessä. Asiakkaan kokemaa haittaa ja esteitä voidaan yhdessä pyrkiä purkamaan jotta hänelle itselleen sopivampi ja mielekkäämpi ympäristö alkaa hahmottumaan tai rakentumaan.

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia käyttäytymismalleja jotka aiheuttavat ihmisille vakavaa haittaa. Olennaisesti niihin kuuluvat myös jo nuorena ilmenneet itsepäiset käyttäytymistavat ja ongelmaksi usein muodostuu henkilön tapa havainnoida tai tulkita sekä omia että toisten tunteita ja ajatuksia. (Huttunen 2016.) Häiriö persoonallisuudessa on sitä, ettei ihminen kykene ottamaan muita huomioon, joustavalla ja tilanteeseen sopivan tapojen mukaisesti sekä arvostamaan muiden yksilöllisyyttään riittävästi (Toivio & Nordling 2013, 160).

Jokaiset todennäköisesti kokevat ilonsa ja surunsa, koko tunneskaalansa, omalla ainutlaatuisella tavallaan, ja näitä eroja selittävät vuorovaikutukseen ja psykososiaaliseen ympäristöön liittyvät erilaiset emotionaaliset kokemukset sekä kyvyt ja omaksutut tunteiden säätelymallit (Mäntymaa, Luoma, Puura & Tamminen 2003, 463).

Persoonallisuushäiriöt aiheuttavat haasteita ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä ja usein läheiset ihmissuhteet käyvät hankalaksi luoda ja/tai ylläpitää. Usein juuri valtakulttuurin sosiaalisista normeista poikkeavaa haitallista käyttäytymistä ja reaktiivista tunteiden ilmaisua sekä käytöstä saatetaan kutsua persoonallisuushäiriöksi. Kansanomaisesti synonyymit saattavat olla kuitenkin kärkkäämpiä ja loukkaavampia. Raja normaalin ja poikkeavan käytöksen välillä onkin aina yhteiskunnallisen sopimuksen mukainen (Mieli, Suomen mielenterveysseura n.d).

Persoonallisuushäiriön ja normaalina pidetyn käytöksen raja onkin veteen piirretty viiva. Usein psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee eri elämänvaiheissa, kovien haasteiden ja stressin keskellä, persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea erilaisia tilanteita ja tunteita sekä käyttäytyä häiriöiksi koettujen tapojen mukaisesti. Vaikka häiriöt saattavatkin olla luonteeltaan persoonallisuudelle ominaisia itsepäisiä käytöstapoja, niin käytöksen jäykkyys saattaa iän karttuessa keventyä ja jos ihmiset kokevat kärsivän itselleen ominaisesta käyttäytymisen tavasta, he saattavat hyötyä huomattavasti psykoterapiasta. (Huttunen 2016.)

Normaaliksi koettu sosiaalinen kanssakäyminen usein häiriintyy jonkin persoonallisuushäiriön seurauksesta, ja ihmisiltä saattaa jäädä moni tärkeäksi kokema asia jakamatta läheisen kanssa. Tunne-elämän kehitys jää ohueksi sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelu jää jo varhain vähäiseksi sekä häiritsee ihmisen luontaista kehitystä. Tunnetiloja tulee voida jakaa keskenämme, jotta voimme ymmärtää toisia sekä tulla ymmärretyiksi (Huttunen 1997, Mäntymaa ym. 2003, 461 mukaan).

Psykoterapian lisäksi voidaan mielen joustavuutta ja resilienssiä vahvistaa myös erilaisilla osallistavilla sekä havainnoivilla terapiamuodoilla sekä esim. draaman keinoin. Uusia ajatus- ja käyttäytymisen malleja on mahdollisuus harjoittaa ja edistää luottamuksellisessa sekä turvallisessa ja kannustavassa sosiaalisessa ympäristössä mitkä voidaan luoda yhdessä luoda asiakkaiden kanssa, heidän yksilöllisten tarpeiden mukaan. Vaikka ihmisten ajatus- ja toimintamalleja sekä haitallisia taipumuksia olisikin vaikea muuttaa, niin niitä voidaan harjoittaa sekä niiden kanssa voidaan oppia elämään tasapainoista elämää (Mielenterveystalo.fi n.d).

Tunnetilojen jakaminen on ihmisille palkitseva kokemus, ja on varmasti yksi syy siihen, miksi ihmiset hakeutuvat luonnostaan vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Positiivisen tunteen jakaminen todennäköisesti lisää koettua mielihyvää. (Mäntymaa ym. 2003, 461.) Tavallaan sosialisaatio perustuukin juuri ihmisten tarpeeseen olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja ihmiset voivat pahoin, kun vuorovaikutus ei ole laadukasta tai se on kokonaan estynyt.

Sosiaalistumisen mahdollistaminen vaatii sosionomeilta suunnitelmallisia ja johdonmukaisia sekä osallistavia sosiaalisia toimintamenetelmiä. Pyritään vahvistamaan asiakkaan niitä puolia joissa häiriöitä ei esiinny tai vaikuttamaan niihin puoliin jotka saattavat heikentää asiakkaan sosiaalista toimintakykyä. Lyhyilläkin kohtaamisilla on erittäin suuri merkitys sillä mieli usein muistaa tunteiden ja kohtaamisten alut, huiput ja loput sekä niiden laadun. Näiden kohtaamisten kestoilla ei aina ole edes merkitystä. 

Narsistinen persoonallisuushäiriö

Narsistiset persoonat kokevat usein olevansa oikeutettuja erikoiskohteluun, ovat kateellisia tai ylimielisiä ja saattavat käyttää muita ympärillään olevia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Heidät saatetaan kokea ensivaikutelmaltaan karismaattisiksi ja hyvin ihmisläheisiksi ihmisiksi. (Mielenterveystalo.fi n.d.)  Tästä syystä narsistiset persoonat saattavat menestyä elämässä erittäinkin hyvin, sekä työelämässä että parisuhteissa, muiden kärsimysten kustannuksella. He ovat taitavia manipuloimaan, alistamaan sekä valehtelemaan ja miellyttämään.

Narsistit ovat yleisesti sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä, vääristyineillä moraalikoodeilla ja vähäisellä tai puuttuvilla empatiakyvyillä. Muiden tunteilla, ajatuksilla tai mielipiteillä ei ole heille merkitystä, ja ovat vain häiriöksi. Henkilön minäkuva sekä suhtautuminen muihin on syvästi vaurioitunut, hän kuitenkin tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen koska tarvitsee ihailua ja itsetunnon kohotusta. (Narsistien uhrien tuki ry. n.d.)

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole luokiteltu Euroopassa (ICD–10 tautiluokituksessa) omaksi luokaksi vaan se löytyy ”Muu persoonallisuushäiriö luokasta” (F60.8). (Mielenterveystalo.fi n.d). Se kuitenkin löytyy Yhdysvalloissa DSM–5 luokituksen alla. Narsistiset itsetunnon säätelyn ongelmat kuitenkin liittyvät tavalla tai toisella kaikkiin persoonallisuushäiriöihin (Mieli, Mielenterveysseura.fi n.d). Oli kuinka tahansa, totuus on että työpaikoilla useat joutuvat kärsimään huonolaatuisesta työilmapiiristä, huonosta johtamiskulttuurista sekä vuorovaikutuksen puutteesta.

Nostimme tämän erikseen esille, koska etenkin työelämässä tällaiset tapaukset nousevat harmillisen usein pinnalle. Ei ainoastaan siitä syystä, että kyseisestä persoonallisuushäiriöstä kärsii tämä henkilö itse, vaan koska koko työyhteisö tai organisaatio päätyvät usein uhreiksi. Työpaikkakiusaamiset tai häirinnät on aina otettava vakavasti, mutta ilmiö saattaa jäädä usein piiloon juuri siitä syystä että narsisti istuu työnjohtajan, päättäjän, istuimella. Joskus kuitenkin myös heikompi työnjohtaja saattaa jäädä narsistin uhriksi ja on näin vietävissä yksittäisen työntekijän komennuksessa. Molemmissa tapauksessa, sivullisten uhrien määrät ovat suuria ja seuraukset vakavia, johtaen aina työntekijöiden masennuksen, burn-outtiin sekä irtisanomisiin saakka.

Kuvat: Liri


Lähteet:

Huttunen, Matti 2016. Duodecim. Terveyskirjasto. Persoonallisuushäiriöt. Verkkokirja. <http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407>. (Luettu 11.5.2017)

Mielenterveystalo.fi n.d. Persoonallisuushäiriöt. Verkkosivusto. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx>. (Luettu 11.5.2017)

Mieli, Suomen Mielenterveysseura n.d. Persoonallisuushäiriöt. Verkkosivusto. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6t>. (Luettu 11.5.2017)

Mirjami Mäntymaa, Ilona Luoma, Kaija Puura ja Tuula Tamminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2003; 119 (6): 459-465. Verkkodokumentti.<http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93467.pdf> (Luettu 16.5.2017)

Narsistien uhrien tuki ry. n.d. Verkkosivu. <www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsismi-tyoyhteisossa/>. (Luettu 13.5.2017)

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia, 160. Porvoo: Bookwell Oy.

Vastaa